Olin vaihteluksi Laipanmaassa. Erilaista kuin Birgitan polku on se. Selvin ero ei silti näy vaan kuuluu: linnut laulavat eikä autojen ääniä kuulu mistään.

Kymmenisen kilometria kai tuli käveltyä, kevyt lenkki. Juotavaa ei kulu oikeastaan ollenkaan, paitsi kahvia, kun kertakaikkiaan päättää ettei juo. Rajansa toki silläkin, mutta olen tainnut tottua juomaan liiankin herkästi.

Piti tehdä eräs kierros, mutta opaspylväitä oli liikaa poissa metsäkoneen jäljiltä, enkä sitten lähtenyt etsimään. Mutta erinomaisen kiva lenkki, jotenkin leppoisaa.

 * * *

Itse projekti on nyt vähän jäissä, kun rouvan etutassu on pahasti epäkunnossa. Ei pysty irtoamaan kolmeksi päiväksi. Jatkan siis nojatuoliharjoituksia.

 * * *

Laitetaan nyt vielä kuvakin, Iso-Laipan rannasta: