Piti lähteä Siiskukkulalta etelään kohti Hakkarin hallia. Vaan joku ruojake oli pistänyt puomin tien eteen, joten tuli pari ylimääräistä kilometriä.

Sitäpaitsi alkoi heikottaa, vaikka oli syönyt oikein sopivasti aamulla puuron ja tukevan lounaan sopivasti jonkin verran ennen kävelyä. Outoa. Mutta kävelty on.

Minusta yksinäinen mänty harmaata taivasta vasten on kaunis:

Tavanomaisempaa kauneutta on kukka, kesän ensimmäinen tätä väriä: